Olenkin jo pitkään tuumaillut oman blogin aloittamista. Jonkinlainen käsityöblogi onkin hetken tuossa pyörinyt, mutta nyt ajattelin ihan tällaista päiväkirjamaista blogia koittaa ylläpitää.
Tähän meidän laumaan kuuluu minun ja mieheni lisäksi pieni poika, jota blogissa voisin kutsua vaikka Hempaksi :) Sitten on vielä koiran rontti, saksanpaimenkoira Uki. Hemppa on tällä hetkellä 1v 8kk ja Uki on noin 7kk eli vilskettä ja vipinää tosissaan välillä on ihan omiksi tarpeiksi.
Juurikin tänään lähdin aamulla lenkille molempien kanssa. Pojan istutin rattikelkan kyytiin ja koira kiinni taluttimeen. Ensimmäisen kilometrin jälkeen tuumailin, että olipa loistava idea! Pohdiskelin siinä x-mallisena kävellessä, että kumpikohan käsi repeää irti ensin. Koira veti eteenpäin niin lujaa, kuin jaksoi ja poika+rattikelkka-yhdistelmä painoi yllättävän paljon... Lopulta pysähdyin ja tein seuraavan virheen. Tuumasin Hempalle, että käveleppä sinäkin hetken aikaa. Loppumatka kotiin kestikin jotain tunnin verran, kun pikku-ukko ei suostunut istumaan enää kelkan kyytiin vaan halusi kävellä itse. Siihen matelemiseenhan kyllästyi lopuksi koira, joka tylsistyneenä alkoi repiä omaa remmiään, hyppiä ja koheltaa. Aina auton tullessa vastaan yritin koota tien sivuun riehuvan koiran, rattikelkan ja pojan. Lopuksi koira alkoi näykkiä lahkeita ja mulla paloi pinna ihan totaalisesti. Kiepsautin koiran selälleen tielle ja pidin hetken paikallaan. Voin kuvitella, että naapurit on olleet ikkunassa katsomassa, miten sakemannit on niiiiiin hulluja...tai ei se koira, mutta tuo emäntä :D Loppumatka sujuikin sitte koiralla rauhallisemmin ja poikakin sai töpsöteltyä itsensä kotiin saakka. Oikein ääneen tuumasin kaveruksille pihassa, että olipahan taas viimeinen kerta, kun yhdessä lähtevät mun mukaan lenkkeilemään. Noh, sainpahan raitista ilmaa... Pinna paloi, kalorit ei :)
En nyt saanut tähän tietenkään kuvia lisäiltyä, mutta jospa huomenna ehtisin tutustua tähän pareemin ja saisin kuviakin lisäiltyä :) Heippa ja hyvää työ-iltaa mulle :)
